Moron!

Meillä on tuttavapiirissä melkoinen vauvabuumi meneillään; äkkiä laskettuna seitsemän vauvaa on syntynyt tai syntyy tämän vuoden puolella. Ja nyt ollaan vasta toukokuussa. Sitten muuten kavereille tiedoksi, että enää tämän vuoden puolella ei ehdi samaan kööriin, vaan menee sitten jo 2009-malliksi. Mutta ne on sitten vuoden nuorempia, eli ei varmaan ihan samoihin leikkeihin enää mahdu, tai ainakin saa köniinsä pahemmin. Olisitte olleet ajoissa liikkeellä, niin mekin tehtiin!

Ei maar, me oltiin kyllä todella ajoissa liikkeellä, jokunen vuosi sitten jo aloitettiin. Aina sanotaan, että kun saa aloitettua, niin on jo puolessa välissä. Ja kisunpisut, ei pidä kyllä paikkaansa meillä! Ja kisulla en tarkoita sitä laulaja-Jernströmiä. Meillä tämä on kyllä ollut niin monen vuoden rojekti, että ensimmäiset pikkukilkerit olisi nyt jo valmistumassa lääketieteellisestä, tai ainakin pyhäkoulusta, jos heti kärkeä kastaessa olisi tärpännyt. Vaan kun ei. Harjoitella piti ja uutterasti.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Niin, se onkin ainoa asia, joka lopussa seisoo... Mutta kaikesta huolimatta nyt on hyvä fiilis.

Meillä meni raskauden alkuaika melko raskaissa merkeissä, oltiin just muutettu uuteen asuntoon, kun pahoinvointi alkoi. Muuttotavarat sai olla laatikoissaan monta viikkoa, ennen kuin jaksettiin alkaa purkamaan niitä. Pahoinvointia kesti melkein kaksi kuukautta. Vaimo sanoikin jo, että jos pahoinvointi ei kohta lopu, niin minun pitää mennä lääkäriin. En tiedä oikein itsekkään, mikä minua niin oksetti, jokin vaan etoi niin pahasti. Kai se oli vaan ne muutokset elämänkumppanissa ja ruhossa, kuten ruskettuminen (nännipihat), helistin.fi-t-paitojen käyttäminen (uusi iloinen harrastus), virkkaaminen (jo neljätoista kaulahuivia, kaikki eri- ja yksivärisiä), jatkuva mahan kokeilu (hei nyt se vauva murisee, vai onko mulla vaan nälkä?), karvojen kasvun voimistuminen (minä joudun sheivaamaan selän, kun eihän sitä yletä itse), sekä välipala-arsenaali (kauppareissulle otettava mukaan kahdeksan eri muovirasiaa ruokaa, karkkia ja mehua yms.).

Minulla ei ole vielä oikeastaan ollut kovin paljon aikaa tutustua kirjallisuuteen tai muuhun tietoon tulevista tapahtumista, koska yrittäjällä aika on ollut välillä vähän kortilla. Vaimo sen sijaan on jaksanut käyttää työaikaansa netissä pyörimiseen ja rattaiden kuvien tulostamiseen. Hyvä että joku ehtii tutustua asiaan etukäteen. Nyt kesäksi tuntuisi vähän työpaineet hellittävän, eli ehdin paneutua asiaan vähän paremmin. Syyskuun lopulla on sitten laskettu aika, eli siihen mennessä pitäisi olla täysin valmis isäksi.

Tähän mennessä tiedän vauvoista sen, että pään kautta haihtuu 70 % kehon lämmöstä, tuoreen vauvan kakka on kuin bitumia, Jenni Aholan vauvan nimi alkaa k-kirjaimella, Katriina Wuoristo oli ruma lapsi, italia on vieras kieli, ja että vauva tulee ulos samaa reittiä, mistä se sinne menikin. Vähän isompana tosin. Loogista!

Ja hei, nyt kun taas ollaan julkisella puolella näissä julkisuusasioissa, niin neuvoja voi heittää tietysti, että miten synnytykseen valmistaudutaan, monelta pitää lähteä sairaalaan, miksei ulkokalusteita käsittelevät sisustuslehdet ole ulostuslehtiä, miksi se italia on vieras kieli ja pitäisikö miesten saada synnyttää, jos naisetkin pääsee kerran yliopistoon?

No, palataan taas asiaan, moi.