Moron!
Meillä on tuttavapiirissä
melkoinen vauvabuumi meneillään; äkkiä laskettuna
seitsemän vauvaa on syntynyt tai syntyy tämän vuoden
puolella. Ja nyt ollaan vasta toukokuussa. Sitten muuten kavereille
tiedoksi, että enää tämän vuoden puolella ei
ehdi samaan kööriin, vaan menee sitten jo 2009-malliksi.
Mutta ne on sitten vuoden nuorempia, eli ei varmaan ihan samoihin
leikkeihin enää mahdu, tai ainakin saa köniinsä
pahemmin. Olisitte olleet ajoissa liikkeellä, niin mekin
tehtiin!
Ei maar, me oltiin kyllä todella
ajoissa liikkeellä, jokunen vuosi sitten jo aloitettiin. Aina
sanotaan, että kun saa aloitettua, niin on jo puolessa välissä.
Ja kisunpisut, ei pidä kyllä paikkaansa meillä! Ja
kisulla en tarkoita sitä laulaja-Jernströmiä. Meillä
tämä on kyllä ollut niin monen vuoden rojekti, että
ensimmäiset pikkukilkerit olisi nyt jo valmistumassa
lääketieteellisestä, tai ainakin pyhäkoulusta,
jos heti kärkeä kastaessa olisi tärpännyt. Vaan
kun ei. Harjoitella piti ja uutterasti.
Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Niin,
se onkin ainoa asia, joka lopussa seisoo... Mutta kaikesta huolimatta
nyt on hyvä fiilis.
Meillä meni raskauden alkuaika
melko raskaissa merkeissä, oltiin just muutettu uuteen asuntoon,
kun pahoinvointi alkoi. Muuttotavarat sai olla laatikoissaan monta
viikkoa, ennen kuin jaksettiin alkaa purkamaan niitä.
Pahoinvointia kesti melkein kaksi kuukautta. Vaimo sanoikin jo, että
jos pahoinvointi ei kohta lopu, niin minun pitää mennä
lääkäriin. En tiedä oikein itsekkään,
mikä minua niin oksetti, jokin vaan etoi niin pahasti. Kai se
oli vaan ne muutokset elämänkumppanissa ja ruhossa, kuten
ruskettuminen (nännipihat), helistin.fi-t-paitojen käyttäminen
(uusi iloinen harrastus), virkkaaminen (jo neljätoista
kaulahuivia, kaikki eri- ja yksivärisiä), jatkuva mahan
kokeilu (hei nyt se vauva murisee, vai onko mulla vaan nälkä?),
karvojen kasvun voimistuminen (minä joudun sheivaamaan selän,
kun eihän sitä yletä itse), sekä
välipala-arsenaali (kauppareissulle otettava mukaan kahdeksan
eri muovirasiaa ruokaa, karkkia ja mehua yms.).
Minulla ei ole vielä oikeastaan
ollut kovin paljon aikaa tutustua kirjallisuuteen tai muuhun tietoon
tulevista tapahtumista, koska yrittäjällä aika on
ollut välillä vähän kortilla. Vaimo sen sijaan on
jaksanut käyttää työaikaansa netissä
pyörimiseen ja rattaiden kuvien tulostamiseen. Hyvä että
joku ehtii tutustua asiaan etukäteen. Nyt kesäksi tuntuisi
vähän työpaineet hellittävän, eli ehdin
paneutua asiaan vähän paremmin. Syyskuun lopulla on sitten
laskettu aika, eli siihen mennessä pitäisi olla täysin
valmis isäksi.
Tähän mennessä tiedän
vauvoista sen, että pään kautta haihtuu 70 % kehon
lämmöstä, tuoreen vauvan kakka on kuin bitumia, Jenni
Aholan vauvan nimi alkaa k-kirjaimella, Katriina Wuoristo oli ruma
lapsi, italia on vieras kieli, ja että vauva tulee ulos samaa
reittiä, mistä se sinne menikin. Vähän isompana
tosin. Loogista!
Ja hei, nyt kun taas ollaan julkisella
puolella näissä julkisuusasioissa, niin neuvoja voi heittää
tietysti, että miten synnytykseen valmistaudutaan, monelta pitää
lähteä sairaalaan, miksei ulkokalusteita käsittelevät
sisustuslehdet ole ulostuslehtiä, miksi se italia on vieras
kieli ja pitäisikö miesten saada synnyttää, jos
naisetkin pääsee kerran yliopistoon?
No, palataan taas asiaan, moi.
perjantai, 9. toukokuu 2008
Kommentit