Näissä kaikenmaailman ultraääni- ja vaikka missä-äänikuvissa pitäisi näkyä oma lapsi, mutta en minä ainakaan ole pystynyt hahmottamaan niissä oikein mitään, ainakaan mitään itsetehdyn näköistä. Jos ajatellaan sitä, minkälaisesta aineesta se lapsi saa alkunsa, niin ehkä siinä ekassa ultrakuvassa se ”tahra” näyttää semmoiselta lakanaan jääneeltä kuivuneelta kaverilta. Lakanaan jääneenä tietenkin kuolleelta, mutta siinä kuvassahan taisi sen tahran sydänkin tykyttää. Niin taisi omakin sydän tykyttää, kun näki sen pienen sykkeen siinä tahrassa.

Toisella ultraäänikerralla näkyi jo sitten jo paljon enemmän; merihevonen-katkarapu-alien-anorektikko -isotahra. Siellä se huitoi hyttysiä, vaikka niitä tuskin on meidän mamman mahassa. Tai mistä sitä tietää? Vai oisko heittänyt leijan ja koitti sitä sitten hälventää? Siinä tulisi kyllä isäänsä.

Ei voinut toisestakaan kuvasta sanoa, että kiusataanko isompana koulussa? Tai no jos tommoiseksi jää, niin kyllä varmaan kiusataan. Kuka nyt jaksaa katsella hyttysiä huitovaa kaveria edes vähän nälvimättä?

No kolmatta kertaa meillä ei sitten tulekaan, siis kolmatta ultraääntä, vaan sitten kolmas kerta on 4- tai 5D-kuva, eli kuvan, äänen, hajun ja napanuoran kanssa. Se vasta onkin sitten jännää. Sitä tässä odotellaan, sen takia tätä aikaa kutsutaan odotukseksi! Ja iloiseksi sellaiseksi.

Aina silloin tällöin mietityttää, että miten siitä lapsesta osaa sitten opettaa kunnon ihmisen? Ja mitä sille pitäisi opettaa ja missä järjestyksessä? Minä opin kummisedältäni sen, että herneitä ei saa työntää nenään. Ja isä opetti minulle pajupillin tekoa. En saanut sitä soimaan. Sitten vetäisin puukolla sormeen haavan ja isä sanoi, että puhalla siihen. Ihmettelin vähän, mutta ei soinut sormikaan... Pappa opetti, että sähköpaimeneen ei saa pissata, eikä oikeastaan muutenkaan sohia pippeliä. Näin kun aikuisena asiaa ajattelee, niin minkä ihmeen takia sitä pippeliä pitäisikään työntää kiinni sähköpaimenen lankaan??

Kyllä nämä nykyajan kaupunkilaisnuoret elävät niin erilaisessa maailmassa, kuin esimerkiksi me maalla kasvaneet. Mihin vaaralliseen juttuun täällä kaupungissa voi työntää pippelinsä? Rullaportaiden väliin? Hissin oven väliin? Tietokoneen tuulettimeen? Täytyykin alkaa oikein miettimään asiaa, että voi sitten neuvoa lasta asiassa, jos sattuu olemaan poika...

Pientä tilannetiedotusta sen verran, että raskausviikko taisi olla nyt jotain 22 ja sitten 4+5=10. Eikun 9. Ja sitten syksyllä 1+1=3! Ihmeellistä tämä raskausmatematiikka. En ole oikein koskaan ymmärtänyt kaikkia noita lukuja, eli mitä nuo yhteenlaskut aina tarkoittaa? Onko ne jotain satunnaisotantaa vai miten? Tuo 4+5 tarkoittaa minun kymmensormijärjestelmässäni vapaana olevia sormia, eli vielä olisi 90 % tehoreservistä käyttämättä!

Vaimo on aina kehunut, kuinka olen vikkelä sormistani, mutta tämän kirjoitushomman oheen on vaikea kuvitella mitään oheistoimintaa; kyllä se tehoreservi pitäisi käyttää yhden paikan näppäilyyn kerralla. Sitä paitsi on vaikeaa laittaa isoja alkukirjaimia, jos shift-sormi on ihan väärän enterin päällä.