Aika monta vuotta ja aika monta hormonimyrskyä on tullut entisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa koettua. Vuosien mittaan myrskyt ovat voimistuneet kuten Golfvirta, kai se on sitä ilmastoinnin muutosta. Aiemmin myrskyt olivat semmoisia pieniä puhureita, vähän vettäkin ripsi. Nykyisin myrskyt ovat jo pelottavan voimakkaita ja rakenteisiin tunkeutuvia, eikä sisätiloissa oleskelu ole myrskyn sattuessa enää turvallista. No, onneksi minulla on taloyhtiömme maanjäristys- ja tsumaaniasioista vastaavana yhteyshenkilönä avaimet väestönsuojaan. Siellä säilytetään myös taloyhtiömme lumilinkoa ja pesäpalloa, joten eipä ainakaan käy aika pitkäksi! Voin joko lingota lunta tai pelata pesäpalloa.

No kaikesta huolimatta, ennen raskauden valkenemista meille, näin yhden maailman seitsemästä ihmeestä; naisen, joka itkee ja nauraa samaan aikaan! Se on muistaakseni järjestyksessä neljäs ihme, jos en muista väärin. Ja jos muistan väärin, niin sitten viides. Tai kuudes. No kuitenkin, vaimo pystyi itkemään ja nauramaan samaan aikaan, ja kirjoitettuna se kuulosti likimain tältä: yhyy-hihi-yhyy-hihi hihihyy hihihyy yhyy hihihi hik! Huomatkaa vielä tuo loppua kohti nouseva korkea ääni, joka on hyvin tyypillinen tiineelle koppelolle. Hyvin tyypillisesti nämä tiineet koppelot ovat paritelleet jokin aika sitten, ja odottavat hyvin tyyppillisesti perillistä.

Että antakaa mun kaikki kestää! Ihan kaikki. Mitä jos naapurit olisivat nähneet tai kuulleet? Jos tämä olisi tapahtunut julkisella paikalla? Jos minä en olisi ollut näkemässä ja laittamassa pikaisesti jätesäkkiä peitoksi? Nuo Lähi-idän karvakädet ovat siinä mielessä fiksuja, että niillä on vaimoilla jo valmiiksi jätesäkki peittona, ettei turhat hormonien heittelyt näy ulkopuolisille, eikä oikeastaan sisäpuolisillekaan. Onkohan semmoinen muovipussi hiostava kuumalla kelillä? Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että lateksiasussa tulee nopeasti hiki sisätiloissa.

Niin, kai se riippuu vähän ilmastoinnistakin.

Yksi kaveri (siis mun poikakaveri) oli muuten vienyt lapsensa hoitoon uuteen paikkaan, ja hoitotädit oli kyselleet, onko lapsella allergioita? Eihän sillä ole ja niin kaveri oli kertonut. Kotona oli alkanut kauhea sota asiasta, kun olisi pitänyt sanoa että on, niin olisi sitten saanut parempaa ruokaa ja vähän erityishuomiota. Onko se nyt sitten terveelle lapselle herkkua syödä niitä kuivia erikoisleipiä ja juoda makeaa maitoa, jonka jälkeen hoitotädit vahtivat haukkana, ettei pikkukilkeriltä vaan pukkaa kakkaa verkkareihin?