Aika monta vuotta ja aika monta hormonimyrskyä on tullut entisen tyttöystäväni, nykyisen vaimoni kanssa koettua. Vuosien mittaan myrskyt ovat voimistuneet kuten Golfvirta, kai se on sitä ilmastoinnin muutosta. Aiemmin myrskyt olivat semmoisia pieniä puhureita, vähän vettäkin ripsi. Nykyisin myrskyt ovat jo pelottavan voimakkaita ja rakenteisiin tunkeutuvia, eikä sisätiloissa oleskelu ole myrskyn sattuessa enää turvallista. No, onneksi minulla on taloyhtiömme maanjäristys- ja tsumaaniasioista vastaavana yhteyshenkilönä avaimet väestönsuojaan. Siellä säilytetään myös taloyhtiömme lumilinkoa ja pesäpalloa, joten eipä ainakaan käy aika pitkäksi! Voin joko lingota lunta tai pelata pesäpalloa.

No kaikesta huolimatta, ennen raskauden valkenemista meille, näin yhden maailman seitsemästä ihmeestä; naisen, joka itkee ja nauraa samaan aikaan! Se on muistaakseni järjestyksessä neljäs ihme, jos en muista väärin. Ja jos muistan väärin, niin sitten viides. Tai kuudes. No kuitenkin, vaimo pystyi itkemään ja nauramaan samaan aikaan, ja kirjoitettuna se kuulosti likimain tältä: yhyy-hihi-yhyy-hihi hihihyy hihihyy yhyy hihihi hik! Huomatkaa vielä tuo loppua kohti nouseva korkea ääni, joka on hyvin tyypillinen tiineelle koppelolle. Hyvin tyypillisesti nämä tiineet koppelot ovat paritelleet jokin aika sitten, ja odottavat hyvin tyyppillisesti perillistä.

Että antakaa mun kaikki kestää! Ihan kaikki. Mitä jos naapurit olisivat nähneet tai kuulleet? Jos tämä olisi tapahtunut julkisella paikalla? Jos minä en olisi ollut näkemässä ja laittamassa pikaisesti jätesäkkiä peitoksi? Nuo Lähi-idän karvakädet ovat siinä mielessä fiksuja, että niillä on vaimoilla jo valmiiksi jätesäkki peittona, ettei turhat hormonien heittelyt näy ulkopuolisille, eikä oikeastaan sisäpuolisillekaan. Onkohan semmoinen muovipussi hiostava kuumalla kelillä? Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että lateksiasussa tulee nopeasti hiki sisätiloissa.

Niin, kai se riippuu vähän ilmastoinnistakin.

Yksi kaveri (siis mun poikakaveri) oli muuten vienyt lapsensa hoitoon uuteen paikkaan, ja hoitotädit oli kyselleet, onko lapsella allergioita? Eihän sillä ole ja niin kaveri oli kertonut. Kotona oli alkanut kauhea sota asiasta, kun olisi pitänyt sanoa että on, niin olisi sitten saanut parempaa ruokaa ja vähän erityishuomiota. Onko se nyt sitten terveelle lapselle herkkua syödä niitä kuivia erikoisleipiä ja juoda makeaa maitoa, jonka jälkeen hoitotädit vahtivat haukkana, ettei pikkukilkeriltä vaan pukkaa kakkaa verkkareihin?

Ne oli Tiina-siskon elokuun puutarhajuhlat, ja mä lupasin laittaa sinne kravaatin. Mutta mitä synnytykseen pitää laittaa päälle? Helistimessä keskusteltiin, saako isä tulla humaltuneena synnytykseen? Vastausta en tiedä vieläkään, mutta mitä muuten humalassa pitää olla päällä? Siis synnytyksessä. Riittääkö jos jättää telkkarin päälle sairaalaan lähtiessään?

Me hankittiin lastenvaunut, jotka on väritykseltään kovin tummat. Saatiin halvalla, niin oli pakko ostaa. Aika moni ihminen on nyt sitten sanonut, että ne on tosi kuumat sitten auringonpaisteella, kun tumma väri oikein kerää lämpöä itseenä. Siis täh? Eikös lapselle pueta vaatteita päälle monta kerrosta jonnekin seiska- tai kasiluokkaan asti? Eikös lapselle laiteta lippiksen päälle vielä pipokin, niin kuin Viivi Avellankin tekee? Pään kauttahan haihtuu 70 prosenttia kehon lämmöstä, vaikka pää pinta-alaltaan edustaa vain noin neljää prosenttia koko ruhosta. Paitsi sitten jos työntää kielen ulos, silloin pinta-ala kasvaa helposti jopa kuuteen prosenttiin! Eli jos lapsella on kuuma, käskekää sen työntää kieli ulos.

No meidän naapurit muuten SIIS MITÄ?? Siis milloin nuo jogurttivaalit on ollut? Telkkarista tulee juttua Valion jogurttivaaleista ja nyt julistetaan voittajat. Raparperi-mansikka on voittanut. Siis multa on mennyt ihan ohi nuo vaalit. Tulikohan postissa edes mitään ilmoitusta äänioikeudesta? Ollaan kyllä muutettu vähän aikaa sitten, että jos keskusvaalilautakunnalla on vähän tiedostot jäljessä.

Ei sitä tässä kiireisessä elämänrytmissä ehdi kaikkea huomaamaan, tuollaiset vaalitkin menee ihan ohi!

Niin muuten niitä tummia lastenvaunuja mietittiin ja vaimo alkoi jo hyperventiloida, että mitäs jos se vauva lämpiää liikaa kuumissa vaunuissa? Keksin kuitenkin ratkaisun aika nopeasti, kun meiltä löytyy keittiöstä semmoinen paistovahti. Se on semmoinen täysdigitaalinen mittari, jossa on anturi johdon päässä ja herätyskellomainen hälytys. Laitetaan se paistovahti sitten lastenvaunuihin. Ei ainakaan lämpötila nouse liian korkeaksi, kun laitetaan hälyttämään paistin raja-arvon kohdalla, eli 58-62 asteen paikkeilla. No onhan se aika lämmin jo silloin, mutta onhan sitä saunassakin opittava käymään.

Me aloitettiin yrittäminen joskus vuonna 1998 ja melkein heti perään plussattiin, eli saatiin positiivinen tulos plussakortinmyöntämislautakunnalta. Siis yhteiselle plussakortille. Minähän olin jo omassa taloudessa plussannut jo pitempään. Vaimo ei plussannut, oli vielä sen verran nuori silloin, mutta kuitenkin parhaassa plussausiässä. Kyllähän siitä alkoi sitten tulosta tulla nopeasti. Plussaseteleiden määrä lisääntyi kovaa tahtia.

Nyt me ollaan jo melko tottuneita plussaajia, eli ei ollut kovin suuri yllätys, kun vaimo kertoi minulle kevättalvella, että nyt plussasi oikein kunnolla. Minä kirosin mielessäni ylisuurta visalaskua, mutta hei tämä plussaus ei liittynytkään tällä kertaa mihinkään kanta-asiakasohjelmaan! Nyt siis yksinkertaisimmille lukijoille tiedoksi, että plussaaminen tulee siitä pisutikun plussamerkistä. Vaikka ei niissä kaikissa ole edes plussaa.

Nuorempana tavattiin veistellä koivunoksasta kuori pois ja painettiin oksa muurahaispesään. Muurahaiset sitten heitti vetet tikkuun ja me pikkukilkerit sitten innoissamme nuolimme ”tikkuviinaa”, eli muurahaisten pissaa! Nyt lukekaa tarkasti! Tämä tilanne on yksi niistä asioista, joista huomaamme, että iän myötä tulee ehkä viisaammaksikin. Nuorempana olin kovasti tikkuviinan perään, mutta nyt ei tullut mieleenkään nuolla vaimon tekemää raskaustestiä. Tai no, eipä sitä raskaustestiäkään tehty mihinkään kuorittuun koivunoksaan...

No nyt kun kerran mentiin ajassa vuosia taaksepäin, niin kerronpa toisenkin tapauksen. Raskausajan mielialanvaihtelut vielä ymmärtää, mutta vaimolla on semmoista ylä- ja alamäkeä ollut ihan kautta linjan. Alkuun ihmettelin sitä voimakkaalla äänenpaineella annettua monentyyppistä palautetta, mutta sitten melko nopeasti tajusin sen; me oltiin totuttu elämään niin erilaisissa vuorovaikutuskulttuureissa! Tänäkin päivänä vaimo antaa edelleen palautetta ja minä otan sitä vastaan. Siinä onkin ehkä meidän liittomme salaisuus; saan välittömän palautteen toiminnastani. Niin että annanko minä palautetta? Tottakai, ilmoitan olevani samaa mieltä!

Ollaan vaimon kanssa ajateltu hankkia kaikenlaista tarpeellista ennen lapsen syntymää, että on sitten valmiina. Tänään ostettiin terassikalusto. On sitten lapselle valmiina. Joo moro taas!

Näissä kaikenmaailman ultraääni- ja vaikka missä-äänikuvissa pitäisi näkyä oma lapsi, mutta en minä ainakaan ole pystynyt hahmottamaan niissä oikein mitään, ainakaan mitään itsetehdyn näköistä. Jos ajatellaan sitä, minkälaisesta aineesta se lapsi saa alkunsa, niin ehkä siinä ekassa ultrakuvassa se ”tahra” näyttää semmoiselta lakanaan jääneeltä kuivuneelta kaverilta. Lakanaan jääneenä tietenkin kuolleelta, mutta siinä kuvassahan taisi sen tahran sydänkin tykyttää. Niin taisi omakin sydän tykyttää, kun näki sen pienen sykkeen siinä tahrassa.

Toisella ultraäänikerralla näkyi jo sitten jo paljon enemmän; merihevonen-katkarapu-alien-anorektikko -isotahra. Siellä se huitoi hyttysiä, vaikka niitä tuskin on meidän mamman mahassa. Tai mistä sitä tietää? Vai oisko heittänyt leijan ja koitti sitä sitten hälventää? Siinä tulisi kyllä isäänsä.

Ei voinut toisestakaan kuvasta sanoa, että kiusataanko isompana koulussa? Tai no jos tommoiseksi jää, niin kyllä varmaan kiusataan. Kuka nyt jaksaa katsella hyttysiä huitovaa kaveria edes vähän nälvimättä?

No kolmatta kertaa meillä ei sitten tulekaan, siis kolmatta ultraääntä, vaan sitten kolmas kerta on 4- tai 5D-kuva, eli kuvan, äänen, hajun ja napanuoran kanssa. Se vasta onkin sitten jännää. Sitä tässä odotellaan, sen takia tätä aikaa kutsutaan odotukseksi! Ja iloiseksi sellaiseksi.

Aina silloin tällöin mietityttää, että miten siitä lapsesta osaa sitten opettaa kunnon ihmisen? Ja mitä sille pitäisi opettaa ja missä järjestyksessä? Minä opin kummisedältäni sen, että herneitä ei saa työntää nenään. Ja isä opetti minulle pajupillin tekoa. En saanut sitä soimaan. Sitten vetäisin puukolla sormeen haavan ja isä sanoi, että puhalla siihen. Ihmettelin vähän, mutta ei soinut sormikaan... Pappa opetti, että sähköpaimeneen ei saa pissata, eikä oikeastaan muutenkaan sohia pippeliä. Näin kun aikuisena asiaa ajattelee, niin minkä ihmeen takia sitä pippeliä pitäisikään työntää kiinni sähköpaimenen lankaan??

Kyllä nämä nykyajan kaupunkilaisnuoret elävät niin erilaisessa maailmassa, kuin esimerkiksi me maalla kasvaneet. Mihin vaaralliseen juttuun täällä kaupungissa voi työntää pippelinsä? Rullaportaiden väliin? Hissin oven väliin? Tietokoneen tuulettimeen? Täytyykin alkaa oikein miettimään asiaa, että voi sitten neuvoa lasta asiassa, jos sattuu olemaan poika...

Pientä tilannetiedotusta sen verran, että raskausviikko taisi olla nyt jotain 22 ja sitten 4+5=10. Eikun 9. Ja sitten syksyllä 1+1=3! Ihmeellistä tämä raskausmatematiikka. En ole oikein koskaan ymmärtänyt kaikkia noita lukuja, eli mitä nuo yhteenlaskut aina tarkoittaa? Onko ne jotain satunnaisotantaa vai miten? Tuo 4+5 tarkoittaa minun kymmensormijärjestelmässäni vapaana olevia sormia, eli vielä olisi 90 % tehoreservistä käyttämättä!

Vaimo on aina kehunut, kuinka olen vikkelä sormistani, mutta tämän kirjoitushomman oheen on vaikea kuvitella mitään oheistoimintaa; kyllä se tehoreservi pitäisi käyttää yhden paikan näppäilyyn kerralla. Sitä paitsi on vaikeaa laittaa isoja alkukirjaimia, jos shift-sormi on ihan väärän enterin päällä.

Vaimolla oli sunnuntaina elämänsä ensimmäinen äitienpäivä lähes äitinä. Ei me mitenkään ihmeellisemmin sitä juhlittu, mitä nyt aamulla oli torvi soittokunta oven takana herättämässä tulevaa äitiä kappaleella ”äideistä parhain.” Toisena kappaleena, onkos se musiikkitermeillä sitten entrecoteena, saimme kuulla Matin ja Tepon tunnetuksi tekemä ”missäs sitä ollaan oltu?” Naapuritkin taisi tykätä. Ainakin siitä niin päättelin, kun seinän läpi kuului, että ”olkaa nyt jumalauta hiljaa!” Taisivat lapset mekastaa ja isä halusi kuunnella soittokunnan raikkaita soundeja.

Päivällä tehtiin ihan semmoisia perusjuttuja, testattiin uusia lastenvaunuja viemällä kahdeksan muovipussillista tyhjiä pulloja kauppaan. Meillä oli mukana semmoinen valevauva, eli ollaan kääritty semmoisen vanhan viltin sisään kaikkea kamaa, silleen että se näyttää vauvapötkylältä. Onko muuten vauvatermeillä sanottuna vauvapötkylä korrekti ilmaisu, vai pitäisikö sanoa perillisrulla? Olen vielä sen verran kokematon vanhempi, että en tiedä vielä mikä on sallittua ja mikä ei. Tähän ikään mennessä olen ainoastaan teeskennellyt olevani vanhempi. Varsinkin nuorempana, kun piti päästä baariin sisälle. Ja joskus virtuaalitodellisuudessa...

Joo, kyllä ne oli minun lastenrattaat, jotka oli silloin jyväskyläläisten ravintoloiden ulkopuolella öisin. Olisitte silloin nykineet hihasta, niin tuntisimme nyt ehkä toisemme. Vaan eipä kukaan nykinyt. Tosin minulla oli aika usein hihaton paita päällä.

Iltapäivällä kerättiin sitten rekkareita, se on vaimon lempipuuhaa.

Meidän naapurissa asuu ihan törkeän ärsyttävä pariskunta. Nainen käy lenkillä yms., mies siivoaa joka perjantai ja lapsi ei kuolaa kovin paljoa hiekkalaatikolla ollessaan. Niillä on kaikki asiat niin hyvin kunnossa, että välillä oikein etoo. Minkä ihmeen takia niiden pitää siivota joka perjantai? Ja eikö lenkkeilyn voisi hoitaa niin myöhään illalla, että naapurit on jo nukkumassa eivätkä häiriinny juoksuaskeleista?


Ai niin, tässä on muuten mahakuva tällä hetkellä, vaimo ei suostunut itse kuvaan. Kuten näkyy, niin hyvin voidaan!

Kaikilla itseään kunnioittavilla iloisilla odottajilla pitää olla muutamat perusasiat kunnossa; koti, perhe ja kotiasiat. Ei vaiskaan. Tai no kyllä nekin, mutta siis etukäteen pitää olla hankittuna farmariauto, lastenvaunut, itkuhälytin, hoitopöytä, kylvetysallas, Marimekko-oksennuspyyhkeet, Mummi-potkuhousut by Tove Jansson sekä riittävä määrä nykyaikaista ja digitaalista tallennuskapasiteettia perillisen ensimmäisten elinpäivien ikuistamista varten. Tai kai niitä kakaroita vielä ylioppilaanakin kuvataan, mutta siihen mennessä ehtii tallennusformaatit muuttua moneen kertaan.

Meillä on muuten kaikki nuo, sekä lisäksi excel-tasoinen ominaisuusvertailu eri vehkeiden tärkeimmistä ominaisuuksista. Kylvetysaltaan tyhjennysreiän koko on olennainen ominaisuus, mikäli oikein hätä iskee ja pitää saada allas tyhjäksi varsin pikaisesti. Liian pienessä tyhjennysreiässä ja -putkessa ei voi olla ottamatta huomioon kapillaari-ilmiötä. Vai oliko se pipelliini-ilmiö?

Farmariautossa on oltava Isofix-kiinnittimet, vaimolla hyvät synnyttimet, lastenvaunuissa erillisjousitus joka renkaassa, sekä jäähdytetyt levyjarrut edessä ja takana, itkuhälyttimessä ladattavat akut, sekä riittävä määrä kanavia, jos vaikka tulee nelo- tai kuutoset.

Videokamera on yksi tärkeimmistä tavaroista, jotta voi ennen synnytystä kuvata vaimon nenää, ja sitten synnytyksen jälkeen ei kuvata vaimoa enää. Muistakaa ladata akut, että jaksatte kuvata! Lomalla voi ladata akkuja, mutta kameran akut olisi tietysti hyvä ladata ennen lomaa.

Mutta kaikesta tästä materialismista huolimatta on ihan perkeleen hienoa saada perillinen. Me ollaan jo päätetty nimetkin; pojasta tulee Alexander Maximilliano Pertti, tytöstä tulee Christina Adelmina Inga-Liisa Alma. Meillä on ihan perus-ulkoruotsalainen sukunimi, eli ihan hyvin pitäisi sopia nimet sukunimeen. Ulkonäöstä ei vielä tiedä, mutta jos tulee vanhempiinsa, niin on kumman näköinen.

No mutta tämmösiä taas tällä kertaa, palaan taas asiaan myöhemmin!

Moron!

Meillä on tuttavapiirissä melkoinen vauvabuumi meneillään; äkkiä laskettuna seitsemän vauvaa on syntynyt tai syntyy tämän vuoden puolella. Ja nyt ollaan vasta toukokuussa. Sitten muuten kavereille tiedoksi, että enää tämän vuoden puolella ei ehdi samaan kööriin, vaan menee sitten jo 2009-malliksi. Mutta ne on sitten vuoden nuorempia, eli ei varmaan ihan samoihin leikkeihin enää mahdu, tai ainakin saa köniinsä pahemmin. Olisitte olleet ajoissa liikkeellä, niin mekin tehtiin!

Ei maar, me oltiin kyllä todella ajoissa liikkeellä, jokunen vuosi sitten jo aloitettiin. Aina sanotaan, että kun saa aloitettua, niin on jo puolessa välissä. Ja kisunpisut, ei pidä kyllä paikkaansa meillä! Ja kisulla en tarkoita sitä laulaja-Jernströmiä. Meillä tämä on kyllä ollut niin monen vuoden rojekti, että ensimmäiset pikkukilkerit olisi nyt jo valmistumassa lääketieteellisestä, tai ainakin pyhäkoulusta, jos heti kärkeä kastaessa olisi tärpännyt. Vaan kun ei. Harjoitella piti ja uutterasti.

Lopussa kuitenkin kiitos seisoo. Niin, se onkin ainoa asia, joka lopussa seisoo... Mutta kaikesta huolimatta nyt on hyvä fiilis.

Meillä meni raskauden alkuaika melko raskaissa merkeissä, oltiin just muutettu uuteen asuntoon, kun pahoinvointi alkoi. Muuttotavarat sai olla laatikoissaan monta viikkoa, ennen kuin jaksettiin alkaa purkamaan niitä. Pahoinvointia kesti melkein kaksi kuukautta. Vaimo sanoikin jo, että jos pahoinvointi ei kohta lopu, niin minun pitää mennä lääkäriin. En tiedä oikein itsekkään, mikä minua niin oksetti, jokin vaan etoi niin pahasti. Kai se oli vaan ne muutokset elämänkumppanissa ja ruhossa, kuten ruskettuminen (nännipihat), helistin.fi-t-paitojen käyttäminen (uusi iloinen harrastus), virkkaaminen (jo neljätoista kaulahuivia, kaikki eri- ja yksivärisiä), jatkuva mahan kokeilu (hei nyt se vauva murisee, vai onko mulla vaan nälkä?), karvojen kasvun voimistuminen (minä joudun sheivaamaan selän, kun eihän sitä yletä itse), sekä välipala-arsenaali (kauppareissulle otettava mukaan kahdeksan eri muovirasiaa ruokaa, karkkia ja mehua yms.).

Minulla ei ole vielä oikeastaan ollut kovin paljon aikaa tutustua kirjallisuuteen tai muuhun tietoon tulevista tapahtumista, koska yrittäjällä aika on ollut välillä vähän kortilla. Vaimo sen sijaan on jaksanut käyttää työaikaansa netissä pyörimiseen ja rattaiden kuvien tulostamiseen. Hyvä että joku ehtii tutustua asiaan etukäteen. Nyt kesäksi tuntuisi vähän työpaineet hellittävän, eli ehdin paneutua asiaan vähän paremmin. Syyskuun lopulla on sitten laskettu aika, eli siihen mennessä pitäisi olla täysin valmis isäksi.

Tähän mennessä tiedän vauvoista sen, että pään kautta haihtuu 70 % kehon lämmöstä, tuoreen vauvan kakka on kuin bitumia, Jenni Aholan vauvan nimi alkaa k-kirjaimella, Katriina Wuoristo oli ruma lapsi, italia on vieras kieli, ja että vauva tulee ulos samaa reittiä, mistä se sinne menikin. Vähän isompana tosin. Loogista!

Ja hei, nyt kun taas ollaan julkisella puolella näissä julkisuusasioissa, niin neuvoja voi heittää tietysti, että miten synnytykseen valmistaudutaan, monelta pitää lähteä sairaalaan, miksei ulkokalusteita käsittelevät sisustuslehdet ole ulostuslehtiä, miksi se italia on vieras kieli ja pitäisikö miesten saada synnyttää, jos naisetkin pääsee kerran yliopistoon?

No, palataan taas asiaan, moi.

Moi.

Tästä se muuten lähtee. Tämä blogi meinaan.

Meillä on teille iloista kerrottavaa. Meille tulee syysvauva! Eiks ookkin ihanaa?

Monen vuoden harjoittelun ja edestakaisen liikuttelun jälkeen meilläkin tärppäsi. Vaimo on nyt tiineenä ja tuleva isäkin elää vahvasti mukana. Kuin jostain kohtalon oikusta nyt mainostetaan radiossa matokuuria koirille ja kissoille, ja sitähän ei saa antaa tiineelle nartulle kahden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Niin että mitäs sitten? Sitä vaan, että täytyy pistää kiittimet ristiin, ettei vaimolle nyt vaan sattuis mitään, mistä tulisi matoja. Tästä blogitouhusta tuskin mitään voi tulla.

Niin, kyllähän se kaikenlaista syö, mutta luulisin, että madot se jättää syömättä.

Meillä on nyt raskausviikot 20+2, eli onko se nyt sitten jotain 22 yhteensä? Rakkausviikot on jotain 500 plusmiinus 3, ja siitähän tulee 503.

Alan nyt pitämään blogia tästä iloisesta odotusajasta. Synnytyksestä on ehkä luvassa live-videolähetys ja vauvan tunnelmat tullaan myös ehkä kuulemaan tuoreeltaan. Monet meistä saattaakin olla vanhoja tuttuja ja toivottavasti tapaan myös uusia tuttavuuksia!

Että tervetuloa vaan kovasti!